Petäjäskosken patoallas

toiminta-alueiden kuvaus

IV    PETÄJÄSKOSKEN PATOALLAS (65.13)
 

Petäjäskosken patoallas käsittää Kemijoen pääuomassa22,5 kmpituisen jokiosuuden Petäjäskosken voima-laitokselta Valajaskosken voimalaitokselle. Petäjäskosken voimalaitos valmistui vuonna 1957 ja patoaltaan pinta-ala muodostui 2 724 ha:ksi.
Altaan valuma-alue on 590 km² ja patoaltaan keskivirtaama on 526 m³/s. Patoaltaan pinnan vuorokausivaihtelu oli vuorokausikeskiar­vojen mukaan0,72 mvuosina 1992-1993. Kemijoki Oy on ruopannut kesällä 2003 Valajaskosken alapuolista jokiosaa.
Petäjäskosken patoallas on Ala-Kemijoen patoaltaista ainoa, jonka kalastusoikeuksia hallitsee  yksi osakaskunta ( Muurola-Jaatilan).
Altaaseen laskevat seuraavat joet: Ternujoki (va 65.133) ja Ropsajoki (va 65.136).  

Ternujoen vesistö (65.133)

Muurolan kylän pohjoispuolella Kemijokeen lännestä laskevan Ternujoen vesistön valuma-alue on 250 km²ja järvisyys 0,4 %. Ternujoen (24,1 km) suurempia sivujokia ovat. Hyi-Ternujoki eli Pissivaaranjoki, joka yhtyy Ternujokeen n.2 kmTernuvuoman alapuolella. Neljä kilometriä sitä ylempänä alkaa Mustijoki sekä Tiskijoki. Noin kaksi kilometriä Saarikosken alapuolella Ternujokeen yhtyy Kaattasjärvestä (22 ha) lähtevä Kaattasjoki.  

Tunnus

Vesistö

Pituus

Omistus

Kalastusoikeus

65.133.3.001

Ternujoki

Ternuoja

Vinsanoja

Langonoja Kuninkaanoja

24,1 km

  4,0 km

 

Osakaskunta / Valtio

Yhteislupa

 

Kaatasjoki

Kiimajoki

15,5 km

 3,5 km

Osakaskunta / Valtio

Yhteislupa

 

Hyi-Ternujoki Hämäläisenoja

Rautujoki

 8,0 km

 2,5 km

 4,0 km

Osakaskunta / Valtio

Yhteislupa

 

Tiskijoki

14,0 km

Valtio

Yhteislupa

 

Mustijoki

Paljulammenoja

 8,0 km

 2,0 km

Yksityinen / Valtio

Yhteislupa

  Veden laatuun vaikuttavia tekijöitä

Ternujoen valuma-alueen soita on ojitettu ja metsiä hakattu laajalti 1960-luvulta lähtien. Maataloutta joen varrella ei juuri harjoiteta. Suoperäisestä ja käsitellystä valuma-alueesta johtuen Ternujoen vesi on humuspitoista ja väriltään ruskeaa.

Vapo Oy:n Ternuvuoman turvetuotantoalue sijaitsee Muurolassa Ternujoen valuma-alueella. Ternujoen kautta Kemijokeen laskee kuivatusvesiä myös Suksiaavan turvetuotanto- ja turvetuhkan varastointialueelta. Vesioikeus on velvoittanut Vapo Oy:n tarkkailemaan turvetuotantoalueen vaikutuksia kalastoon ja kalastukseen koko pääuoman alueelta Ternuvuomalta Kemijokeen saakka (15 km).
Ternujoessa on uitettu viimeksi vuonna 1952. Veden laadun heikkeneminen alkoi 1960-luvun metsäojitusten myötä, jolloin metsäojitukset käynnistettiin. Vesistöön kohdistuva kuormitus voimistui edelleen 1970-luvulla, kun turvetuotanto Suksiaavalla aloitettiin
Vesistöalueella tehdyt uittoperkaukset ovat voimistaneet veden virtausta, josta on aiheutunut kalojen kutu-soraikoiden huuhtoutumista suvantoalueille sekä poikastuotantoalueiden pienenemistä kivien poistamisen myötä. Ternujoen valuma-alueella tapahtuneista ainevirtaamista huolimatta on joessa yhä elinvoimainen harjuskanta ja sen poikastuotannon  onnistuminen näkyi sähkökalastustuloksissa kesällä 1997.

Vesistön käyttö
Joessa on aikoinaan lisääntynyt luontaisesti taimen ja harjus. Nykyisin Ternujoessa lisääntyy ainoastaan harjus sekä vähempiarvoiset kalat. Vesistöä hyödyntävät lähinnä paikalliset kalastajat. Alueen kalastajat pitivät Ternujokea enimmäkseen välttävänä tai tyydyttävänä kalavetenä. Viisi yleisintä kalastushaitaksi koettua tekijää Ternujoella ovat veden sameutuminen, pyydysten limoittuminen, pohjassa olevat risut, veden roskaantuminen ja veden vähyys.

Kalastus
Kalastus on keskittynyt joen alaosalle kalastustiedustelun (Lapin vesitutkimus Oy) mukaan ja useat Ternujoessa kalastamattomat taloudet ilmoittivat kalastuspaikakseen Kemijoen pääuoman Ternujoen suun kohdalla.
Kokonaispyyntiponnistusten mukaan kalastus jakaantui tasaisesti eri pyyntimenetelmien kesken. Sekä kiinteitä pyydyksiä että vapapyydyksiä käytettiin melko tasaisesti.
Tiedusteluun vastanneiden kokonaissaalis Ternujoelta oli noin200 kg, josta kolmannes haukea. Kolmen yleisimmän saalislajin, hauen, ahvenen ja mateen osuus oli yhteensä 85 % kokonaissaaliista. Harjusta saatiin vain6 kg(3 %) ja Ala-Kemijoen patoaltaisiin istutettua kirjolohta11 kg(5%).
Vuonna 1988 tehdyssä laajemmassa kalastustiedustelussa saalis koostui lähinnä hauesta ja särjestä. Kirjolohta saatiin tuolloin huomattavasti vähemmän, mutta harjuksen osuus saaliissa on nykyään sama kuin aiemminkin. Vuoden 1997 tiedustelun saalislajistosta puuttuivat edellisen tiedustelun (Kuivalainen ym.) lajistossa esiintyneet siika, kuha ja säyne.

Istutukset
Ternujoen alueen kalaistutukset ovat vähäisiä ja niitä on tehnyt pääasiassa Muurola-Jaatilan kalastuskunta.

Omistusoikeus
Ternujoen vesialueet omistavat Muurolan- Jaatilan osakaskunta, Valtio ja Kemijoki Oy.  

Ropsajoen vesistö (65.136)

Muurolan kohdalla Kemijokeen idästä laskevan Ropsajoen vesistön valuma-alue on 63 km 2 ja järvisyys 3,6 %. Ropsajoki  alkaa Venejokena noin15 kilometriä jokisuulta sijaitsevasta Tervajärvestä (79 ha). Ropsajokeen laskevat suurimmat joiksi luokitellut vesistöt ovat Reutu- ja Venejoki.  

Tunnus

Vesistö

Pituus

Omistus

Kalastusoikeus

65.136.3.001

Ropsajoki

Himolammenoja

Näkkilammenoja

Paloinoja

Viitavaaranoja

 6,0 km

 2,0 km

 0.5 km

 1,0 km

 

Valtio

Valtio

Valtio

Valtio

Valtio

Metsähallitus

 

Reutujoki

Reutuoja

13,0 km

 

Valtio / Osakaskunta

Metsähallitus

 

Venejoki

Tervajoki

Hirvasoja

Luukkosoja

Kivalikkojoki

 9,0 km

 2,0 km

 2,0 km

 2,0 km

Valtio

Valtio

Valtio / Osakaskunta

Valtio / Osakaskunta

Yksityinen / Valtio

Metsähallitus

  Veden laatuun vaikuttavia tekijöitä
Ropsajoen valuma-alueella on tehty runsaasti metsäojituksia, joiden vaikutukset ovat havaittavissa vedenlaadun heikkenemisenä ja voimakkaana kiintoainekuormituksena.
Ojitusten ja uittoperkausten vaikutuksesta johtuvat vedenkorkeuden nopeat vaihtelut lisäävät rantaeroosiota vesistön eroosioherkillä alueilla. Uittoperkausten jälkiä alueella on korjattu paikoittain, mutta toteutetut kunnostustyöt ovat osittain puutteellisia. Alueella ei ole metsätalouden lisäksi muita vesistöä kuormittavia lähteitä.  Jokivarsi on lähes asumatonta aluetta. Uittoperkauksista huolimatta alueella on lähes luonnontilaisia koskiosuuksia. Vesistössä on uitettu viimeksi vuonna 1955.

Vesistön käyttö
Vesistön koosta ja lähiseudun vähäisestä asutuksesta johtuen alueen kalastuskäyttö on kohtuullisen vähäistä ja kalastus keskittyy pääuoman varrelle, paikkoihin, jossa tie kulkee joen lähellä. Metsähallitus on rakentanut Ropsajoen kalastajien suosimille alueille nuotiopaikkoja. Ropsajoen sivuvesistöt soveltuvat syrjäisen sijaintinsa vuoksi hyvin kalastukselta rauhoitettavaksi poikastuotantoalueeksi. Ropsajoen vesistö sijaitsee harjumaisemissa ja alueella on sen vuoksi paljon koskia. Kivisten koskien ansiosta vesistö soveltuu erityisen hyvin taimenen poikastuotantoalueeksi.
Vesistössä on aikoinaan lisääntynyt luontaisesti harjus, taimen ym. vähempiarvoiset kalat. Nykyisin joessa lisääntyy varmuudella harjus. Taimenen lisääntymisestä ei ole varmuutta.

Istutukset
Metsähallitus on tehnyt Ropsajoelle säännöllisiä taimenistutuksia 1980-luvulla, sen jälkeen istutukset ovat olleet satunnaisia ja määriltään pieniä. Ropsajokeen on istutettu Muurola-Jaatilan osakaskunnan toimesta järvi- ja purotaimenta vuosina 2009-2011.  

Vesistö

 Laji / ikä / kanta

 Pituus / Paino

 Yht. kpl

 Ropsajoki 2009

 Taimen / 4-v. / pt kem

 25,5 cm / 177 g

 228

 Ropsajoki 2010

 Taimen / 3-v. / rau

 278 cm / 245 g

 245

 Ropsajoki 2011

 Taimen / 3-k. / rau

 225 cm / 142 g

 508

Omistusoikeus
Ropsajoen vesialueet omistavat valtio ja Muurolan-Jaatilan osakaskunta (1 ha). Venejoen Kivalikkojoella vesialueet omistavat valtion lisäksi myös yksityiset henkilöt.


TAKAISIN ETUSIVULLE

YKSITYISET VESIALUEET KYLITTÄIN

ISOHAARAN PATOALLAS

TAIVALKOSKEN PATOALLAS 

OSSAUSKOSKEN PATOALLAS