Matkakertomuksia-Kirjallisuutta

RETKI VÄSTERBOTTENIN  JA
NORRBOTTENIN KALATEILLE

Kemi-Ounasjoen kalastusjärjestelyjä valmisteleva työryhmä teki 21.ja 22.6.2010 retken Uumajajoen Stornorrforsin ja Piitimejoen Sikforsin kalateille. Sikforsissa järjestettiin lisäksi seminaari Kemijoen kalatalouden tulevaisuuden näkymistä. Auton täytteeksi oli poimittu kyytiin myös osakaskuntien ja kalastusalueiden miehiä Enontekiön ja Perämeren rannan väliseltä osalta laajaa Lapinmaata ja Peräpohjolaa. Retkeä isännöivät kalatalousjohtaja Pentti Pasanen ja Askel Ounasjoelle 2- projektia vetävä tutkija Markku Vierelä. Ala-Kemijoelta mukana olivat: Jaakko Jänkälä, Timo Peteri, Jouni Jarkko ja Pentti Mäkitiura Muurola-Jaatilasta, Lauri Lampela Koivusta, Lauri Niemelä Runkauskylästä, Ismo Lahti ja Kalevi Nieminen Lapinniemestä, Timo Kreku Ilmolasta, Jukka Kunnari ja Martti Maunu Hirmulasta, Matti Kurkela ja Eero Yliniemi kalastusalueesta.

Retki oli onnistunut ja Uumajan yliopiston palkkalistoilla töitä tekevä tutkija Peter Rivinoja ansaitsee erityiskiitoksen elävästä ja värikkäästä mutta erittäin asiantuntevasta ja laajasta esityksestään. Hän valotti kaunistelematta myös vaelluskalan palauttamiseen sisältyviä haasteita.

Retken ainoa miinuspuoli oli istumalihaksia, selkää ja lonkkia koetellut pitkä siirtymien ajomatka. Onneksi tuskalla ei ole muistia.

BYSKE-JOKI  

Ensimmäinen pysähdys kala-asioissa oli Byske-joella. Se on keskivirtaamaltaan  kuta kuinkin Simojoen luokkaa mutta veden riittävyydeltään ja laadultaan paljon parempi. Joen kalastuskäytäntöä esitteli Ulf Andersson.

Joen suualueella merellä pyytää lohta yksi kalastaja kuudella loukulla. Jokialueen kalastuslupatuloilla on kuitenkin lunastettu näitä loukkupaikkoja. Tällä on ollut näkyvä merkitys: kun vuonna 2007 ei päästy sopimukseen rysien lunastamisesta, jokialueelta saatiin vieheellä saaliiksi 221 lohta. Seuraavana vuonna saatiin sopimus ja joelta saaliiksi 483 lohta. Vaikutus ei ole kuitenkaan suoraan johdettavissa numeroina, sillä silloin jää huomiotta luontainen lohikannan vaihtelu. Myös meritaimen on hyötynyt seisovien pyydysten vähentämisestä.

Byske-joessa on Fällforsin vesivoimalaitos reilut 3 peninkulmaa jokisuusta ja sen yhteydessä on 2 kalatietä, joista vuonna 2008 nousi 3409 lohta. Bysken kylästä alavirtaan on tärkein viehekalastusalue ja rannan omistajat ovat hyväksyneet sen. Tällä alueella on kalastuspaineen seurauksena jouduttu asettamaan kalastuskielto aamu kuuden ja ilta kuuden välille muutaman kilometrin matkalle. Lisärajoitus elokuulla suojaa kutulohia: saaliiksi saa ottaa vain 50-63 cm mittaisia lohia 1/päivä.

Juhannusviikon alkaessa oli saalista kertynyt tälle kesälle parisataa lohta keskipainoltaan 7,4 kg.

Kalastuslupien hinnat ovat: 1200 SEK/kausi (n. 120 €), 500 SEK/viikko ja päivän lupa 120 SEK. Lupa oikeuttaa lisäksi kalastamaan viidellä istutuksin ylläpidettävällä järvellä.

Joen kalastuksen kotisivut löytyvät osoitteesta www.byskealven.se , josta on myös linkki Fällforsin voimalan kalateille

UUMAJANJOEN STORNORRFORS

Kiitimme Ulf Anderssonia ja nousimme rattaille Byskessä. Illan suussa saavuimme Uumajaan ja poimimme yliopistolta kyytiin lohitutkija Peter Rivinojan. Nousimme taas rattaille ja suuntasimme ylävirtaan Uumajajokea. Nautimme illallisen Umeåjoen rantatörmällä hienossa vanhan ajan ravintolassa nimeltään Brännlands Värdshus. Aterian jälkeen lähdimme Stornorrforsin voimalaitokselle tutustumaan uuteen kalatiehen, jonka virallisia avajaisia juhlitaan huomenna.

Uumajajoen alin voimala on Stornorrfors ja sen lisäksi joessa on 21 muuta voimalaa. Stornorrforsista on 35 km matkaa merelle.

Vanha kalatie ei toiminut odotetusta ja kun Svean Vesioikeus oli vaatinut omistaja Vattenfallia rakentamaan toimivan kalatien, alkoi myös rakentaminen. Kalatien kustannusarvio on 300 miljoonaa kruunua (= n. 30 miljoonaa euroa). Kalleus johtuu erillisestä turbiinista.

Juuri valmistunut uusi kalatie on pystyrakokalatie ja sen kokonaispituus on 300 metriä, se otettiin käyttöön 20.5. Kalatiehen johdetaan yläaltaasta vettä kuutio sekunnissa, pystylamellit rajoittavat ja kääntävät virtausta niin, että vesi ei virtaa laidoilta yli. Lisäksi kalatien alaosalla on erillinen turbiini, jonka läpi tuleva vesi, 19 kuutiota sekunnissa johdetaan kalatien suuhun houkutusvirraksi. Kalatien pystylamelleissa on veden alla 30 x 40 cm aukot. joista kalat pääsevät nousemaan suoraan.



STORNORRFORSSIN KALATIE

Rivinoja totesi, että suurin kysymysmerkki on, miten alas laskeutuvat smoltit käyttäytyvät kalatiessä. Smoltteja varten on yläaltaaseen vedetty padosta parinsadan metrin vaijeri, josta Rivinojan mukaan roikkuu ”navetan ovia”. Näiden tarkoitus on ohjata smoltit pois turbiinin imuvirrasta. Stornorrforsissa on neljä Francis-tyypin turbiinia (vaakaturbiineja) 70 metrin syvyydessä ja niissä smolttien kuolleisuus on paljon suuurempi kuin Kaplan-turbiineissa (pystyturbiini).

Lisäksi smolttien yläaltaassa oleskelu ja laskureitin etsiminen lisää niiden petohävikkiä, predaatiota.  

PIITIMEN SIKFORS  

Nousimme kesäyön selässä taas rattaille ja suuntasimme Uumajan kauppakierroksen jälkeen kohti pohjoista, kohteena Piitimejoki ja se komea Sikforsin Camping-alue, jossa yövyimme. Tiistaiaamuna 22.6. kävimme Sikforsin voimalaitoksella, joka on ainoa Piitimejoessa. Sikforsista ylävirtaan aivan tunturialueeseen saakka on luonnontilaista jokea ja niillä vielä useita sivuhaaroja.

Voimalassa on kaksi Kaplan-turbiinia ja kalatie, jota Rivinoja luonnehti ”sekarakokalatieksi”. Amerikkalaiset käyttävät tällaisesta tyyppimerkintää Ice harbour eli Jääsatama. Siinä virtausnopeutta pudottavissa pystylammelleissa on veden alla 30 x 40 cm aukot, joista kalat pääsevät kulkemaan nousematta pintaan.

Piitimejoella telemetriaseurantaa hoitaa tutkija Jenny Lundh. Hän kertoi kokemuksistaan radiolähettimillä varustettujen lohien seurannasta. Lundh on mukana Sikforsin kalatien kehittämisessä ja myös täällä smolttien alasvaeltaminen on Stornorrforsin tapaan hoidettu ”navetan ovilla”. Pitkän luonnonjoen ongelmat kuitenkin haittaavat ”smolttipuomin” paikallaan pysymistä, kun virran mukana kulkuu puuta erityisesti tulvan kyydissä.  

Rivinoja muistutti, että kaikkiin jokiin ei hyödytä yrittää palauttaa vaelluskalaa, ei etenkään sellaisiin, joiden vesitalous on niukka ja joiden smolttialueet saattavat talvella jäätyä pohjia myöten.

Tällä retkellä emme kohdanneet sellaisia jokia.

                   Eero Yliniemi